Ituja

Muutamaan päivään ei ole ollut tarvetta päivitellä blogia, kun ei ole erityisempää tapahtunut. Tuoreet kasvikset on riittoisia, kun ostaa tarpeeksi valikoimaa ja erityisesti juureksia. Pavutkin paisuvat moninkertaisiksi liottaessa ja keittäessä, joten nekin riittävät pitkään. Varsinkin jos niitä idättää.

Maanantai-iltana tein idätysastioita lasipurkeista. Vasaralla ja piikillä sopivia reikiä kanteen ja astiakaappiin kansi alaspäin valumaan. Tänään tuli syötyä ensimmäiset mung-pavun idut wokissa ja sinimailaset olivat jo eilen illalla paisuneet purkin täyteen.

Puoliväli

Blogia aloittaessani kirjoitin, kuinka vein täyden roskapussin ulos joulun jäljiltä (3. tammikuuta). Nyt on roskis täynnä, eli kaksi viikkoa kesti täyttää kaupan muovikassi roskalla. Muovia siellä näyttää olevan lähinnä, joten hyvin sitä on kaapeista löytynyt vielä. Varustelekakin oli tunkenut jotain pakkaustäytemuovia kenkätilaukseen, tuntuu aika turhalta, kun paketin sisältö on sodan kestävää tekstiiliä ja nahkaa, joka tuskin hajoaa pienestä ravistelusta.

Viimeisen kahden ja puolen viikon aikana olen joutunut muuttamaan ruokavaliotani aika paljon, mutta se on myös muotoutunut ihan itsestäänkin hyvin mielenkiintoisella tavalla. Söin paljon kasviksia aikaisemminkin, mutta nyt on tullut pari viikkoa syötyä niitä lähes pelkästään. Kotona tehty ruoka on täysin ovo-vegaanista, kun muutakaan ei oikeen muovitta saa. Onneksi sentään kananmunat on vain pahvirasiassa. Tänäänkin oli aivan tolkuttoman hyvä munakas aamupalana: Neljä munaa, tomaatti ja eilisen kaalipaistoksen jämät päälle.

Ruoan koostumuksen muuttuessa on myös ruokailutottumukset muuttuneet aika paljon. Huomaan, että pärjään paljon paremmin kahdella aterialla päivässä, eikä illalla tule enään niin nälkä kuin aikaisemmin, mikä johtunee merkittävästi lisääntyneestä rasvan määrästä. 

Kiloklubin laskelma lounaasta ja päivällisestä.

Sama laskelma esitettynä grammoina.

Tein laskelman kiloklubin avulla tyypillisestä lounaasta ja päivällisestä, joita olen syönyt pari viikkoa ja tuo energiajakauma vaikuttaa kyllä oikein hyvältä, varsinkin kun vertaa sitä kesällä merkattuun päivään (alla). Proteiiniakaan ei puutu tässä tapauksessa, mutta tuo onkin aika täydellisesti onnistunut päivittäienn ruokavalio, jos siitä vähentäisi munia tai papuja yhtään niin tulisi heti onglemia, siksi olisi hyvä olla jotain muutakin proteiinin lähdettä saatavilla.

Aikaisempi ruokavalio.

Molemmat yhteenvedot on arkipäivältä, jolloin töissä on ollut omat eväät mukana. 

Hienona puolena muovittomassa ruokavaliossa on, että vaikka tavaraa joutuu kantamaan aika paljon kaupasta, kun melkein kaikki on tuoretta, niin se myös säilyy hyvin, kun se on juureksia, eikä mitään hötösalaattia. Ruokaa saa syödä myös määrällisesti paljon, joten ei jää nälkä. Käytännössä aina, on kaksi paistinpannua ja kattila porisemassa, kun keittelee pavut, paistelee munat ja yhdessä astiassa tulee jotain vihannessettiä.

Eväät levällä

Proteiinia, ainkin jossain määrin.

Aloin todella selvittäämään vaihtoehtoja proteiinin lisäämiseksi ruokavalioon. Aika helpostihan sitä nykyään saa lihasta ja kaikennäköisistä tuotteistetuista maitoteollisuuden jäteaineista, mutta muovittonna en voi niitä syödä.

Lihaa saisi palvelutiskistä tai ihan lihakaupasta, joita Tampereellakin on useampi, mutta eihän se nyt voi ainoa vaihtoehto olla. Lihan kanssa ongelma on myös säilyvyys, jos sitä haluaa ostaa enemmän kuin yhden aterian tarpeisiin, sanotaan vaikka koko viikoksi tai kahdeksi. Liha on myös kalliimpaa tiskistä, mutta toisaalta monet valmiiksi pakatut lihan on aika huonolatuisia, jonka panin merkille vasta, kun olin hetken lihaa syömättä. PS:stä saa siemeniä, missä on aika paljon proteiinia, mutta niissä on myös paljon rasvaa. Hyvää rasvaa toki, mutta siementen kokonaisenergia on niin suuri, että pelkän proteiinin saamiseen nekin ovat huno vaihtoehto.

Maitotuotteet tosiaan ovat aivan mahdottomia saada muovittomina, jos ei lasketa itse maitoa, jota nyt ainakin Tampereella saa vaikka peltiämpärillä haettua Ahlmannilta ja onhan maito muutekin pahviin pakattu kaupassa, osa purkeista taitaa olla, jopa aika kevyesti pinnoitettuja, mutta pinnoitettuja kuitenkin. Toisaalta en aiemminkaan juuri käyttänyt maitotuotteita, muuta kuin herkuttelutarkoituksessa, joten en niitä kaipaa, eikä ne ehkä paras tapa proteiiniaan hankkia ole, vaikka helppo onkin.

Turvauduin taas Finelin, 'Eniten ja vähiten haun' apuun, mikä kertoi mielenkiintoista tietoa:

Viisi proteiinirikkainta elintarviketta, jotka on finelin kantaan kirjattu.

Ei näy lihaa tai maitotuotteita ensimmäisen kymmenen joukossa, erinäisiä proteiinijauheita ja teollisuuden raaka-aineita kyllä riittää. Listassa on eräs hyvin mielenkiintoinen ruoka-aine, itseasiassa seitsemäntenä listassa olevan soijarouheen lisäksi ainoa luonnollinen ruoka-aine kymmen parhaan joukossa.

Spirulina-levä

Aloin tutkimaan, että mitä kamaa spirulina on. Chlorella on tutumpi, kun hipsterit vetää sitä ravintolisänä/superfoodina ja noria saa merkein joka kaupasta sushin ympärille. Hieman tosin naureskelin chlorellan syöjiä, kun ne vetelee sitä kapseleina ja luulevat, että kahdella grammalla päivässä on jotain merkitystä. 

Norin ansiosta en pidät levän syömistä mitenkään erikoisena, joten aloin hakemaan, että saisiko spirulinaa jostakin vähän isommissa erissä, kuin 125 tabletin purkeissa (hintaan 50€/prk, koska superfood ja hipsterit). Saa sitä, E-Baysta ja Amazonista - ylläri. Kilon säkki on tulossa. Varmaan on muovia, mutta tässä kohtaa ei oikein ollut vaihtoehtoja, mutta ratkaisu tähänkin on jo suunnittelun alla.

Levähän tunnetusti on kasvi ja kasvit kasvaa, jos ne saa valoa. On olemassa aika montakin valmista kittiä spirulina-levän kasvattamiseksi kotona ikkunalla, eikä itsekään kasvatusaltaan rakentaminen kovin kummosta ole. Rakennustarvikkeet saa eläinkaupasta: Tarvitaan vain akvaario, ilmapumppu ja lämmitin. Vesikasvatuksessa ongelma on usein ravinteet, mutta spirulinan kasvatukseen saa valmiita ravinneseoksia, jos haluaa. Toisaalta, chilien kasvatuksesta olen oppinut, että aika hyvin se korsi mittaa ottaa ja kukkiakin tekee, vaikka olisikin vain pienessä turvepaakussa kivivillakuution sisässä vesipöntön päällä. Eli siis suunnitelmissa uuden huonekasvin hankkiminen. 

Siis avaruusruokaa kasvatukseen. Seuraavaksi varmaan etanafarmi... Toistaiseksi chilien mullasta toisinaan heräilevät  harsosääsket on ainoa hyönteisproteiini asunnossa, mutta ei niistä oikein ruoaksi asti riitä.

Lisää papuja ja kookosta

PS pelastaa, Jeesus ei.

Poikkesin luennolta tullessa taas Punnitse ja Säästässä. Nappasin testiin taas uuden papulajikkeen Adukin ja valkoisia voipapuja muutaman sata grammaa myös. 

Härskin pinkki linssin ja punajuuren aiheuttama vaahto

Menin hakemaan kookoshiutaletta, että voisi tehdä keksejä, mutta nyt kävi taas näin. Kookoshiutaleen kaveriksi tarttui kaakaonibsejä, eli suomeksi kait rouhittua kaakaopapua ja hieman kiinanruusua ja minttua teeaineiksi. Samalla keissasin K-Kaupan tarjonnan, jonka vihannesosastolla oli yllättävän monta tuotetta muovitta, mutta ei mitenkään liikaa. Kesäkurpitsa ja bataatti tarttui lopulta mukaan. 

Ruoaksi tuli askarreltua aika pitkälti taas kasvista:

• lanttu-punajuuri-kurpitsa-linssi -sotkua dijon-sinapilla ja purjolla maustettuna
• kesäkurpitsa-porkkana-kaali -paistosta soijalla ja valkosipulilla maustettuna, päälle hieman pellavansiemenrouhetta
• tomaatti-paprika -munakasta pikkulettupannulla 

Valmis setti, paistos ja munakas.

Toimii, mutta pitää keksiä lisää jotain proteiinipitoista ruokavalioon. Soijakaan ei oikein ole hyvä vaihtoehto, vaikka eipä sitä tunnu saavankaan kuin muovipussissa - paitsi ehkä PS:stä.

Noh, rasvaa ei ainakaan puutu, kun vihannekset paistaa oliiviöljyllä, munakkaan kookosöljyllä ja päälle tekee kookoskaakaopapurouhekeksejä kookosöljyllä ja maapähkinävoilla.

Uskoisin, että ruokavalioni olisi aika täydellinen, jos yhdistäisin aikaisemman ja muovittoman. Aikaisemmin ongelmana oli syödä tarpeeksi rasvaa, kun sitä ei oikein saanut tungettua tarpeeksi ruokaan ja nyt ongelmana on proteiini. Pitää varmaan käydä ihan lihakaupassa tai -tiskillä, vaikka vähän ärsyttääkin se pinnoitettu paperi mitä pitää kääriä miljoona kerrosta sen yhden leikkeleen ympärille. Pitää varmaan hakea omalla ämpärillä lihakaupasta. 

"Saisiks mä sen sian suoraan tähän kattilaan?"

Prisma

 Mokomat porkkanat koituvat vielä turmiokseni.

Prisman vihannesosastolla tuli käytyä ja aika pitkälti tuli taas ostettua jokaista tuotetta, joka ei ollut muovissa. Oikeastaan vanhasta tottumuksesta harhailin ihan muissa aatoksissa ensin vihannesosaston ohi ja aloin ihmettelemään itsekin, että mihinköhän olen oikeastaan menossa, kun ei sen edempänä edes ole mitään mitä voisi ostaa. 

Paitsi kananmunia, hittooko niidenkin pitää olla piilossa, jossain vihon viimesessä nurkassa:

MUNAT KASSOILLE, KARKIT HIITEEN!

Tosiaan vihannekset. Helkkarin Pirsma ei myy normaaleja porkkanoita irtotavarana, kyllä perunaa on monta kuutiota, mutta ei porkkanaa. Luomuna saa kyllä, multaporkkanaa, mutta hintakin on vähän eri luokkaa. Ja sanokaa mitä sanotte, mutta minusta luomuporkkana ei ole niin hyvää. Ja kyllähän S-Marketissa tai Sokoksella on normiporkkanaa irtotavarana, Sokoksella, jopa pestynä, mutta ei tietenkään Prismassa. eikö vaikka voisi jättää jonkun niistä miljoonasta eri ruukku- tai niistä valmiiksi pussitetuista höttösalaateista pois ja myydä jotain kunnollista. 

Niin ja ne salaatit. Ajattelin tehdä salsaa itse ja mielessä kävi, että josko tekisi vaikka salaattiwrappeja. NO EI VITTU TEE. Joka helvetin salaatti on siinä saatanan rapisevassa paskamuovissa, jota ei saa repeemättä auki, ettei varmasti voi käyttää vaikka roskapussina, vaan se säkki on aivan varmasti turhaa jätettä siinä kohtaa, kun pääset siihen salaattiin käsiksi, jota on siinä pussissa suunnilleen saman verran, kuin sipsipusseissa on sisällä.

Ostin sitten siinä kiroilun keskellä kiusan vuoksi kaikennäkösiä vihanneksia. Muunmuassa semmosen afrikkalaisen perkeleen, joka tekee sen verta syanidia, että henki lähtee varmasti, kun sen syö. Kyseinen VIHAnnes (maniokki) on kuvassa tapettuna lautasella (keitettynä ja paistettuna: ei pärjännyt syanidillansa). Ihan hyvää oli voin kanssa, aika perunainen, hieman kuituisampi.

Noh ainakin Prismassa on niitä EU:n kieltämiä käyriä kurkkuja, jotka ei siksi kait ole muovitettu. Eivät taida mennä Närpiöläisen farmarin CE-merkitystä pakkauskoneesta läpi. Tosin niidenkin laatu on vähän sinnepäin, tuppaavat oleen vähän naheita, kai niillä on, joku diili pakkausmuovifirman kanssa, että saatte kelmunne halvemmalla, kun unohdatte ne järkevät kurkut hetkeks kellariin.

Ai niin, ostin vahingossa muovia. Löytyi sokeritonta ja lisäaineetonta maapähkinävoita lasipurkissa, mutta hiffasin vasta himassa, että siinä korkin päällä on semmonen saatanan muovisinetti. Nyt ei tiedä miten päin olis...

Niin ja: tuli käytyä pesuainehyllyllä katsomassa, että saako astianpesukoneainetta muovitta ja aika pahalta näyttää. Ainoa pulverina oleva oli muovipussissa ja ne tablettiversiot on kyllä pahvilootassa, mutta pakattu yksittäin muoviin. Pitää kai tutkia, mitä niissä yksilöissä käytetään, joissa on se tiskikoneessa sulava suojamuovi. Kai vähintään viisi särkeä heittää veivinsä, kun tiskikone huuhtelee.

Eihän se ongelmaton ole.

Tuli vaihteeksi päästyä töihin asti tänään, alkuviikko meni vapailla, pyhillä ja kipeenä. Töihin tein eilen eväät karjalanpaistista, jota oli tullut ennen joulua hamstrattua pakkaseen, kun puoleen hintaan sai. Vaikka ruoka hyvää olikin, niin jotenkin se liha ei oikein innostanut. Kaippa, kun on tullut oltua viikko aika pitkälti kasvis- ja kananmunalinjalla. Taitaa karjalanpaistipakettiin muutenkin olla tarkoin valikoitu lehmän pahimmat selkäpalat.

Töistä tullessa tuli poikettua Salessa, kun se matkalla kätevästi on, katsomassa, että saisiko sieltä jotain täydennystä jääkaappiin, jotta voisi pitkittää isommassa kaupassa käyntiä vielä. Lopputulos näkyy kuvassa. Tuossa on lähestulkoon kaikki, mitä sieltä muovitta saa. Vaihtoehtoisesti aurinkokuivatuntomaatin voi vaihtaa oliiviin ja kurpitsan tomaattiin – vähän säälittää, mutta ei voi ainakaan väittää ettei olisi vaihtoehtoja, onhan niitä kaikki neljä. 

Myönnettäköön, että kesäkurpitsaa sieltä menin hakemaan. Tomaattipurkki piti ostaa todisteeksi, ettei kesäkurpitsa ole ainoa tuote lähikaupassa, mikä ei ole muovissa. Hetken aikaa sai tosiaan sitä vihannestiskiä skannailla, että kurpitsan sieltä löysi laatikon pohjalta, kun naapurilaatikkojen muovipussit sen hyvin naamioi. Mutta kyllähän katse helposti sellaiseen raikkaan ja rapsakan näköiseen elintarvikemuoviin tarttu, eikä pilaannukkaan se ruokatarvike heti ja varmasti huuhtelee suolen, kun imasee kiinankaalin kitusiinsa pusseineen.

Pitää viikonloppuna tutkailla isommassa marketissa lisää mahtavaa valikoimaa, joka muovittomalle on tarjolla. Toki, jos omaisi yleisesti laajemman ruokavalion niin olisihan kaupassa, leipää, maitoa ja jotain jauhoja ja puuroa, mutta niissä sisältö on se jäte, ei se pakkauspahvi. Todella hienoa muovittomuudessa on toisaalta se, että kaikki karkit, keksit ja muu epäterveellinen on kelmutettu niin tehokkaasti, ettei tarvitse edes kuvitella ostavansa.

Jo tässä kohtaa kuukautta pystyy tekemään karkean, johtopäätöksen, että mitä vähemmän tuotteessa on pakkausmateriaalia ja muovia, sitä terveellisempi se on.

"Korviketta"

Valitin kun teetä ei saa kuin muovitetuissa paketeissa, joten päätin tehdä itse inkivääri-sitruuna uutetta. Tuoreet aineet kuivuriin ja kuivana palasiksi. Katsotaan taas mitä tulee, inkiväärit oli ainakin miehekkään kokoisia ja helppoja kuoria.

Ruoaksi tuli tehtyä sosekeittoa joulusta ylijääneistä vihanneksista. Lanttua, punajuurta, porkkanaa kurpitsaa ja sipuli sekä hyvin keitettyjä punaisia linssejä. Kaveriksi pakastimesta kanttarelleja ja munakas äiten kanojen munista.

Mitäpä ruoaksi?

Vaikka erilaiset kuvien postaukset ruoasta ovatkin ärsyttäviä, niin ehkä näin blogimielessä on mielenkiintoisempaa, kirjoittaa kuvitettuna, vaikkei liitetty kuvamateriaali mitään taidetta olekaan: korkeintaan kulinaarista.

Tein ruoaksi reilun satsin salaattia ja se oli hyvää. Itseasiassa on mielenkiintoista kokkauksen näkökulmasta elää muovittomassa keittiössä, kun joutuu miettimään uusia yhdistelmiä ja käyttötapoja vihanneksille ja vanhoille tutuille ruoka-aineille. Myös hedelmiä tulee tungettua uusiin paikkoihin, kun niitä saa helposti irtokilotavarana.

Salaatti on kaalipohjainen ja siinä on kastikkeena soijaa. Maustoin vihreät ainekset, (kaali, sipuli, fenkolo, selleri) soijalla ja annoin marinoitua muutaman minuutin, kun paistoin munat ja keitin myskikurpitsan. Tuloksena perinteinen kaalisalaatti paistetulla kananmunalla, granaattiomenalla, pavuilla ja Dijon-sinapilla maustetulla kurpitsalla.

Suosittelen paistetun kanamunan ja suolakurkun kokeilemista salaatissa: toimii. Kananmunan voi vielä helposti maustaa oman maun mukaan niin saa eroa luotua silläkin.

Huomenna pitää varmaan keksiä jotain muuta, kuin uusi salaatti, ihan vaihteen vuoksi,

Täydennys

Kävin Punnitse ja Säästässä täydentämässä kuivatavaravarastoja. Jopa siellä puolet tuotteista on osittain muoviin pakattu. Onneksi valikoimasta löytyy irtotavarana kahvi, tee ja pavut.

Kipaisin myös kaupassa nappaamassa muutamia perusjuttuja erityisesti multaisia irto-porkkanoita, kun niitä vielä saa. Totesin samalla, jos elää muovittomasti talvella, joutuu suunnittelemaan ostokset vähän pidemmälle, kun iso osa vihanneksista on raakoja kaupassa eikä valinnanvapautta ole niin paljoa. S-Marketissa ei esimerkiksi ole terttutomaatteja, toisin kuin Lidlissä, mutta Lidlissä taas ei ole paperipusseja vihanneksille.

Pitäisi varmaan ommella jostain vanhoista valoverhoista uudelleenkäytettäviä vihannespusseja...

Oli myös mielenkiintoista kierrellä kaupassa, kun suurin osa hyllyväleistä on sellaisia, mihin ei tarvitse mennä ollenkaan. Aikaisemmin kävin ruokakaupassa ehkä kuudella eri hyllyllä, mutta nyt siellä ei ole oikeastaan kuin kaksi paikkaa missä on "sallittuja" tuotteita: tuorevihannekset ja säilykeosasto. Säilykkeissäkin kismittää, kun purkit on niin pieniä, ettei niille ole kauheasti käyttökohteita, onneksi on venäläiset suolakurkut, joiden purkista lähtee helposti etiketti irti pesussa ja purkki on täydellisen kokoinen kaikken säilömiseen tai eväsrasiaksi. Ja koska purkki on lasia voi ruoan tunkea sinne vaikka kuumana ja se alipaineistuu oikein kätevästi, kun ruoka jäähtyy, joten se säilyykin vielä erittäin hyvin.

Tänään tuli myös vietyä taas täysi roskapussi ulos. Saas nähdä koska seuravan kerran.

Alku

Roskis on vielä täynnä muovia ja muuta turhaa pakkausjätettä joulun jäljiltä, vaikken onneksi lahjoja saanutkaan. Korkeareunaiset jäykät liha- ja jäätelöpakkaukset täyttävät roskapussin nopeasti varsinkin, kun kyseisiä tuotteita, kuten monia muitakaan, ei saa muunlaisessa paketissa.

Kyrsii...

Nyt alkaa muoviton tammikuu.

Tavoitteena toki vähentää roskaa enemmänkin, mutta kokeillaan ensin tammikuu empiirisenä testinä.

Suunnittelin toteutusta jo joulukuun alussa, mutta päättelin, että joulukuussa hommasta ei tule mitään, kun on kulutusjuhlakuukausi. Etukäteen oli jo tiedossa, että muutamissa tuotteissa ei muovia oikeen voi välttää, mutta ehkäpä niissäkin voi koittaa tehdä mahdollisimman vähämuovisia valintoja.

Yllätyksiä tuli toki heti, eilen krapuloissani tajusin, että kissanruokaa ei saa missään muussa, kuin muovipaketissa. Ja hygieniatuotteet tuppaavat olemaan muovipullossa. Toisaalta kulutan niitä niin vähän, että syksyllä ostetut aineet kestänevät tammikuun yli helposti. Molempia voisi tehdä itsekin, mutta taitaa hinta nousta vähän turhan korkeaksi, eikä se ihan vaivatontakaan ole. Hairahduin teeosastolle etsimään lohdutusta, mutta eipä sielläkään ollut kuin pari irtoteteelaatua, joita oisi kehdannut muovittomuuden puitteissa ottaa, eikä kumpikaan oikein houkutellut. Pitänee mennä PS:ään.

Tammikuu on toisaalta yllättävän helppo kuukausi aloittaa muoviton elämä. Kaupoissa on paljon syksyn juureksia ja kaalia, jota on kärrätty vihanneosastot täyteen joululaatikoita varten ja isot kaalit ja lantut ei tarvitse mitään turhia pussejakaan vaan ne voi nakata suoraan koriin.

Kalevan Prisman muoviton vihannesvalikoima

Myös vihannesosasto on aika masentava muovittomuuden näkökulmasta. Lähes kaikki on pakattu yksittäin muoviin tai kilon pusseihin ja ne harvat asiat, jotka eivät ole, ovat pääasiassa kalliinpia kuin valmiiksia pakatut toverinsa. Juustosta, tai maitotuotteista yleensäkään, taitaa olla turha unelmoida. Onneksi on kaali, pavut ja kauden vihannekset (lantut).