Puoliväli

Blogia aloittaessani kirjoitin, kuinka vein täyden roskapussin ulos joulun jäljiltä (3. tammikuuta). Nyt on roskis täynnä, eli kaksi viikkoa kesti täyttää kaupan muovikassi roskalla. Muovia siellä näyttää olevan lähinnä, joten hyvin sitä on kaapeista löytynyt vielä. Varustelekakin oli tunkenut jotain pakkaustäytemuovia kenkätilaukseen, tuntuu aika turhalta, kun paketin sisältö on sodan kestävää tekstiiliä ja nahkaa, joka tuskin hajoaa pienestä ravistelusta.

Viimeisen kahden ja puolen viikon aikana olen joutunut muuttamaan ruokavaliotani aika paljon, mutta se on myös muotoutunut ihan itsestäänkin hyvin mielenkiintoisella tavalla. Söin paljon kasviksia aikaisemminkin, mutta nyt on tullut pari viikkoa syötyä niitä lähes pelkästään. Kotona tehty ruoka on täysin ovo-vegaanista, kun muutakaan ei oikeen muovitta saa. Onneksi sentään kananmunat on vain pahvirasiassa. Tänäänkin oli aivan tolkuttoman hyvä munakas aamupalana: Neljä munaa, tomaatti ja eilisen kaalipaistoksen jämät päälle.

Ruoan koostumuksen muuttuessa on myös ruokailutottumukset muuttuneet aika paljon. Huomaan, että pärjään paljon paremmin kahdella aterialla päivässä, eikä illalla tule enään niin nälkä kuin aikaisemmin, mikä johtunee merkittävästi lisääntyneestä rasvan määrästä. 

Kiloklubin laskelma lounaasta ja päivällisestä.

Sama laskelma esitettynä grammoina.

Tein laskelman kiloklubin avulla tyypillisestä lounaasta ja päivällisestä, joita olen syönyt pari viikkoa ja tuo energiajakauma vaikuttaa kyllä oikein hyvältä, varsinkin kun vertaa sitä kesällä merkattuun päivään (alla). Proteiiniakaan ei puutu tässä tapauksessa, mutta tuo onkin aika täydellisesti onnistunut päivittäienn ruokavalio, jos siitä vähentäisi munia tai papuja yhtään niin tulisi heti onglemia, siksi olisi hyvä olla jotain muutakin proteiinin lähdettä saatavilla.

Aikaisempi ruokavalio.

Molemmat yhteenvedot on arkipäivältä, jolloin töissä on ollut omat eväät mukana. 

Hienona puolena muovittomassa ruokavaliossa on, että vaikka tavaraa joutuu kantamaan aika paljon kaupasta, kun melkein kaikki on tuoretta, niin se myös säilyy hyvin, kun se on juureksia, eikä mitään hötösalaattia. Ruokaa saa syödä myös määrällisesti paljon, joten ei jää nälkä. Käytännössä aina, on kaksi paistinpannua ja kattila porisemassa, kun keittelee pavut, paistelee munat ja yhdessä astiassa tulee jotain vihannessettiä.

Eväät levällä

Proteiinia, ainkin jossain määrin.

Aloin todella selvittäämään vaihtoehtoja proteiinin lisäämiseksi ruokavalioon. Aika helpostihan sitä nykyään saa lihasta ja kaikennäköisistä tuotteistetuista maitoteollisuuden jäteaineista, mutta muovittonna en voi niitä syödä.

Lihaa saisi palvelutiskistä tai ihan lihakaupasta, joita Tampereellakin on useampi, mutta eihän se nyt voi ainoa vaihtoehto olla. Lihan kanssa ongelma on myös säilyvyys, jos sitä haluaa ostaa enemmän kuin yhden aterian tarpeisiin, sanotaan vaikka koko viikoksi tai kahdeksi. Liha on myös kalliimpaa tiskistä, mutta toisaalta monet valmiiksi pakatut lihan on aika huonolatuisia, jonka panin merkille vasta, kun olin hetken lihaa syömättä. PS:stä saa siemeniä, missä on aika paljon proteiinia, mutta niissä on myös paljon rasvaa. Hyvää rasvaa toki, mutta siementen kokonaisenergia on niin suuri, että pelkän proteiinin saamiseen nekin ovat huno vaihtoehto.

Maitotuotteet tosiaan ovat aivan mahdottomia saada muovittomina, jos ei lasketa itse maitoa, jota nyt ainakin Tampereella saa vaikka peltiämpärillä haettua Ahlmannilta ja onhan maito muutekin pahviin pakattu kaupassa, osa purkeista taitaa olla, jopa aika kevyesti pinnoitettuja, mutta pinnoitettuja kuitenkin. Toisaalta en aiemminkaan juuri käyttänyt maitotuotteita, muuta kuin herkuttelutarkoituksessa, joten en niitä kaipaa, eikä ne ehkä paras tapa proteiiniaan hankkia ole, vaikka helppo onkin.

Turvauduin taas Finelin, 'Eniten ja vähiten haun' apuun, mikä kertoi mielenkiintoista tietoa:

Viisi proteiinirikkainta elintarviketta, jotka on finelin kantaan kirjattu.

Ei näy lihaa tai maitotuotteita ensimmäisen kymmenen joukossa, erinäisiä proteiinijauheita ja teollisuuden raaka-aineita kyllä riittää. Listassa on eräs hyvin mielenkiintoinen ruoka-aine, itseasiassa seitsemäntenä listassa olevan soijarouheen lisäksi ainoa luonnollinen ruoka-aine kymmen parhaan joukossa.

Spirulina-levä

Aloin tutkimaan, että mitä kamaa spirulina on. Chlorella on tutumpi, kun hipsterit vetää sitä ravintolisänä/superfoodina ja noria saa merkein joka kaupasta sushin ympärille. Hieman tosin naureskelin chlorellan syöjiä, kun ne vetelee sitä kapseleina ja luulevat, että kahdella grammalla päivässä on jotain merkitystä. 

Norin ansiosta en pidät levän syömistä mitenkään erikoisena, joten aloin hakemaan, että saisiko spirulinaa jostakin vähän isommissa erissä, kuin 125 tabletin purkeissa (hintaan 50€/prk, koska superfood ja hipsterit). Saa sitä, E-Baysta ja Amazonista - ylläri. Kilon säkki on tulossa. Varmaan on muovia, mutta tässä kohtaa ei oikein ollut vaihtoehtoja, mutta ratkaisu tähänkin on jo suunnittelun alla.

Levähän tunnetusti on kasvi ja kasvit kasvaa, jos ne saa valoa. On olemassa aika montakin valmista kittiä spirulina-levän kasvattamiseksi kotona ikkunalla, eikä itsekään kasvatusaltaan rakentaminen kovin kummosta ole. Rakennustarvikkeet saa eläinkaupasta: Tarvitaan vain akvaario, ilmapumppu ja lämmitin. Vesikasvatuksessa ongelma on usein ravinteet, mutta spirulinan kasvatukseen saa valmiita ravinneseoksia, jos haluaa. Toisaalta, chilien kasvatuksesta olen oppinut, että aika hyvin se korsi mittaa ottaa ja kukkiakin tekee, vaikka olisikin vain pienessä turvepaakussa kivivillakuution sisässä vesipöntön päällä. Eli siis suunnitelmissa uuden huonekasvin hankkiminen. 

Siis avaruusruokaa kasvatukseen. Seuraavaksi varmaan etanafarmi... Toistaiseksi chilien mullasta toisinaan heräilevät  harsosääsket on ainoa hyönteisproteiini asunnossa, mutta ei niistä oikein ruoaksi asti riitä.