Paradigm shift?

Mietin viimeisessä tammikuuhun liittyvässä kirjoituksessani jo hieman ekotehokkuutta ja tuotteiden elinkaarta, kun törmäsin MIPS-lukuihin, jotka kuvaavat materiaalin ja energiankäyttöä tuotteen elinkaaren aikana ja suhteuttavat ne sen tarjoamaan "palveluun". Eli karkeasti, esimerkiksi uusiokäytettävä lasipullo, joka vain pestään voi palvella usean kerran, mutta muovipullo, joka rouhitaan palvelee vain kerran. Lasipullon valmistaminen vaatii enemmän materiaalia ja energiaa, mutta se myös kestää useamman käyttökerran, toisaalta taas sen kuljettaminen kokonaisena vaatii enemmän tilaa ja se myös painaa enemmän. Muovipullon valmistaminen ja kuljettaminen on edullisempaa, mutta se joudutaan tekemään aina uudestaan, mikä kuluttaa lopulta enemmän vettä ja energiaa.

Nyt ajatuksena onkin siis pohtia kulutustarvike- ja erityisesti elintarvikkevalintoja energiatehokkuuden ja ekologisuuden pohjalta. Mietin esimerkiksi kaupassa Suomalaisten ja Espanjalaisten tomaattien ekologisuutta. Helposti tulee ajateltua, että kotimainen on hyvä ja ekologinen valinta, mutta miksi se sitten on tuplahintainen? Joku perustahan sille Espanjalaisen tomaatinkin hinnalle on, vaikka se tulee kaukaa niin se on silti puolet halvempi.

Talvella suomessa tomaatin viljely vaatii lömpöä ja valoa, jotka on tuotettava keinotekoisesti ja se on lienee merkittävin tekijä tomaatin hinnassa talvella. Espanjassa on suhteellisen lämmin ja valoisaa talvellakin, joten ei tarvita niin merkittävästi lisäenergiaa ja sekin saadaan aurinkopaneelilla, eikä tarvita polttovoimaloita. Suomalaisen talvitomaatin hiilipäästöt ovatkin 5-10 kertaa suuremmat, mutta toisaalta tuotanto on monin muin tavoin kestävämpää.

Suomen luonnonsuojeluliiton sivuilla on asiaa hieman valottava taulukko yleisempien elintarvikkeiden MIPS-luvuista, mutta ikävä kyllä tuossa ei kovin montaa tuotetta ole, mitä itse kaupasta ostan, joten pitää tutkia asiaa vielä tarkemmin.

Suomen luonnonsuojeluliiton yleisten elintarvikkeiden taulukko